Monet pitävät minua hyvinkin kilpailuhenkisenä.. voin myöntää, että sitä olenkin, mutta olen huomannut, että minulle oikeastaan kulkemani matka kohti päämäärää on paljon tärkeämpi kuin itse päämäärä. Voisin avata teille hiukan ajatusmaailmaani…
Tottakai valmistautuessani peliin, harjoituksiin, kisoihin ihan mihin tahansa tilanteeseen elämässä mikä olisi tavoitteellisesti hoidettava hyvin, on tietenkin tavoitteeni onnistua ja voittaa. Mitään en oikein osaa hoitaa vasemmalla kädellä saati sitten luovuttaa tai antaa periksi. Etenkään asioita mitkä ovat intohimoni, kuten yhtenä esimerkkinä ylläri ylläri… urheilu. Huomaan, että urheilun kautta on hyvä lähestyä kertomaan ajatuksiani, mutta jos tarkkaan miettii niin samat asiat pätevät kaikkeen muuhunkin elämässä. Varsinkin kun nyt puhun matkasta päämäärää tärkeämpänä..
Tunnistat ehkä myös itsesti seuraavista väitteistä…
Kauden alussa joukkueenne oli hyvin hajanainen.. olit jo valmis hakkaamaan päätä seinään, koska tiesit ettette taistelisi sarjan kärkitaisteluissa vaan tyytyisitte pelaamaan pelit pois alta toivoen uuden kauden alkua… tai alussa joukkue näyttää ihan kärki joukkueelta, mutta yhtäkkiä yksitellen pelaajat loukkaantumisten takia ovatkin poissa peleistä. Silti molemmissa tapauksissa taistelette pohjilta takaisin maan päälle ja lopulta kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen ja olettekin kolmen kärki joukkueen joukossa.
Tälläinen tapahtumarikas matka on herättänyt paljon tunteita, opettanut enemmän kuin mikään muu ja olen varma siitä, että kauden loppujuhlissa fiilis on huikeempi kuin koskaan ennen. Jos matka olisi ollut mutkaton ei se riemun määrä olisi ollut mitään tähän verrattuna.
Tässä yksi hyvä esimerkki, paljon löytyy lisää, mutta ehkä tärkempänä sanomana itse ajattelen, että kaikki se työ minkä jonkun asian eteen teet, kaikki vaiva ja koko kulkemasi matka ratkaisee sen, että mitä päämäärä tulee todellisuudessa olemaan.
Koko sen matkan ajan opit, alat tekemään asioita paremmin, ymmärrät asiat eri tavalla ja analysoit koko ajan tekemistäsi. Pyrit muokkaamaan asioita johonkin suuntaan. Silloin sinulla on isoin vastuu päämäärästä.
Tähän väliin haluan puhua arvoistani kisaamisen suhteen. Tosi monilla on sellainen kuva, että kisaan koska on hienoa olla “fitneskisaaja” treenata ja olla kuivan kesän oravana lavalla. Voin kertoa, että tämä ei todellakaan ole oma motiivini kisaamisen suhteen. Syy miksi tein päätöksen nousta lavalle oli tuleva ammattini. Tässä jos jossain korostuu matkan tärkeys verrattuna päämäärään. Matka kohti kisalavoja ei todellakaan ole helppoa, työtä saa tehdä toden teolla, eikä riitä että treenaat joka kerta hyvin sekä punnitset ja syöt tarkasti.. On jatkuvasti kuunneltava omaa kroppaa ja oltava ajan tasalla oman voinnin suhtee. Tässä jos jossain kurinalaisuus palkitaan..
Kysymys kuuluukin.. voiko hyvinvointivalmenta ymmärtää ikinä asikkaidensa mentaalia puolta, joista suurin osa kuitenkin on joko kropan muokkaajia tai laihduttajia? minusta ei. Olen päättänyt, että haluan tulevana hyvinvointivalmentajana korostaa psykkistä hyvinvointia ennen kuin kukaan aloittaa projektiaan. Matka kohti omia kisojani opettaa paljon mentaalista puolista ja juuri itse sen matkan tärkeydestä, päämäärä tulee jälkeen ja on sekin tärkeä, mutta kaikki valinnat matkan varrella ratkaisevat lopputuloksen.
Kisaaminen on yksi matka omassa elämässäni kohti tulevaa päämäärää eli ammattiani, mutta ammattiini löytyy paljon muitakin matkoja, sillä haluan olla paljon monipuolisempi hyvinvointi valmentaja ja päästä jotenkin käsiksi myös erilaisiin hankaliin sairauksiin ja liikuntarajoitteisiin, tästä voin kertoa myöhemmin.
Mitä teille lukijoilleni halusin tuoda esille oli ajatus siitä, että on se sitten mikä tahansa asia elämässä mitä yrität saavuttaa, kouluun pääsy, työpaikan löytäminen, firman perustaminen, urheilusuoritus mikä vaan… ratkaisee hyvinkin paljon lopputulokseen se matka minkä tavoitettasi kohden kuljet. Kun sinulla on narut kädessä ja tiedät että on asiat ovat itsestäsi kiinni, ota ohjat käsiin ja tee työtä kaiken tämän eteen. Lopulta kova työ palkitaan kyllä!
Nautinnollista viikonloppua… 😉