Liikkuminen ja treenaaminen raskauden aikana on hyvin yksilöllistä. Toinen pystyy alusta loppuun asti treenaamaan ja jollekin treenaaminen on koko raskausaikana vaikeaa, olotilan vaihteluiden takia.
Yleensä alkuraskaus on monille hankalin, silloin ilmenee eniten pahoinvointia ja väsymystä, mutta tokalla kolmanneksella oireet usein helpottavat ja liikkuminen kannattaa aloittaa heti kun se on vaan mahdollista.
Raskauden aikana on tärkeää liikkua, jotta vireystila kohenisi, keho kestäisi sekä raskauden ajan- ja synnytyksen aiheuttaman fyysisen rasituksen sekä pitäisi myös painon nousun maltillisena.
Lisäksi on todettu, että liikunta raskauden aikana estää myös lapsen liikakasvua, syntymäpainolla on myös merkitystä lapsen myöhemmän painokehityksen kannalta. Lapsen suurikokoisuus syntyessä altistaa lapsen lihavuudelle myös myöhemmällä iällä.
(Lähde: https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/liikunta-raskauden-aikana-ja-sen-jalkeen/)
Hyvässä kunnossa oleva keho ennen raskautta, nopeuttaa myös palautumista synnytyksen- ja raskauden jälkeen. Huomioiden toki, että jokainen synnytys on erilainen ja jo itse synnytys voi aiheuttaa erilaisia ongelmia palautumiseen.
Jos et ole liikkunut lainkaan ennen raskautta, aloita liikkuminen rauhassa. Alussa voi olla iso kynnys liikuntaa kohtaan, mutta kehoa kannattaa todellakin valmistaa isoa koitosta ajatellen. Hyvä on aloittaa rauhallisista lenkeistä kävellen, pyöräillen, porrasnousuista ja lisätä mukaan lihaskuntoharjottelua. Raskauden alussa olisi tärkeä vahvistaa lantionpohjanlihaksia, jos niitä ei ole aiemmin tehnyt, sekä ylipäätään tukilihaksia. Raskaus aiheuttaa nivelten löystymistä ja lihaskunnolla on iso merkitys tuki- ja liikuntaelinten kunnon säilymisen kannalta.
Jos taas olet liikkunut paljon ennen raskautta, voit alussa liikkua lähes normaalisti. Keho ilmoittaa kyllä, kun vauhti on liian kova!
Jos keskivartalonlihakset ovat todella kovassa kunnossa: syvät vatsalihakset, kuin lantionpohjanlihakset, ei niiden treenaamista kannata erikseen korostaa. Monille urheilijoille synnytys on myös tästä syystä tuskaisa, koska keho on “liian” kireä.
Neuvolassa usein käydään läpi vain yleisen kaavan mukaiset suositukset liikunnasta, jotka ei kaikkien kohdalla ole ihan ne parhaat, joten se, että kuuntelee omaa kehoa on aina paras.
Kovankin treenaajan on kuitenkin järkevä miettiä mikä on fiksua ja mikä ei, eikä pelkästään sitä, että: “mihin pystyn.”
Välillä näkee viimeisillään raskaana olevia naisia kyykkäämässä todella isoilla painoilla, vaikka painot eivät normaalisti olisi edes kovat ja koet, että pystyt tekemään kyykyn, niin kannattaa miettiä, että onko siinä mitään järkeä. Vatsalihakset ovat suurimmalla osalla erkautuneet ja siirtyneet sivuille “syrjään”, niin järjellä jo kannattaa miettiä, ettei sillon kannata ottaa isoja painoja selkään vaikka jalat jaksaisivat vaikka 120kg. Kaikki paine menee suoraan selkärankaan, sekä pahimmassa tapauksessa maha-asukkiin. Lisäksi nivelten löystyminen voi aiheuttaa tosi pahoja ongelmia, jos lähtee nostamaan turhan isoja painoja, kun tarpeeksi hyvää tukea keskivartalossa ei ole.
On monta tapaa treenata fiksusti lihaskuntoa raskauden aikana, jolloin ei aiheuta turhaa hallaa keholle, joten kannattaa tosi tarkkaan miettiä, mitä liikkeitä valitsee. Painot kannattaa tiputtaa kaikista liikkeistä, mitkä voivat vähänkin aiheuttaa painetta selkärankaan ja lisätä loukkaantumisriskiä.
Jokaisen tulisi välttää raskaana lajeja, joissa on iso loukkaantumisriski, putoamisvaara ja kontaktia. Jos niitä on harrastanut monta vuotta, osaa varmasti jokainen muuttaa harjoittelun raskaus huomioiden, mutta jo puolessa välissä raskautta, on melkein parempi jäädä kokonaan pois. Osa sanoo, että rv 16 jälkeen ei enää pitäisi tehdä liikkeitä selinmaaten, koska kohtu painaa verisuonia, jotka heikentävät verenkierron sydämeen ja voi tulla pahoinvointia, mutta jossain on sanottu, että selinmakuun välttäminen tulee kuvaan vasta rv 20. Eli kannattaa itse tässäkin asiassa tunnustella kehoa ja vointia, jokaisen keho on niin erilainen sekä kohdun asento.
Puolessa välissä raskautta tulisi kuitenkin välttää lajeja, joissa tulee kova hölskyvä- liike kohtuun: hyppiminen, suunnanmuutokset yms. Sykkeen nostamisesta liian korkealle on puhuttu paljon ja uusimpien tutkimusten valossa kovatehoinen liikunta vaikuttaa ohimenevästi sikiön sydämen syketaajuuteen, joten äideille suositellut sykerajat ovat suhteellisia (duodecimlehti.fi ). Jos korkea syke aiheuttaa epämukavia tuntemuksia, pidä huoli, että annat palautumiseen aikaa ja tasaat rauhassa sykkeen, ennen kuin jatkat treenaamista. Eli tässäkin asiassa kuuntele kehoa!
Keskeytä treenaaminen, jos se aiheuttaa jotain näistä oireista:
Kivuliaita supistuksia, päänsärkyä, huimausta, hengenahdistusta, verenvuotoa, rintakipua, voimakasta väsymistä, pohkeen kipeytymistä tai turpoamista (mahdollinen laskimotukos), epäilyä lapsiveden menosta.
(Lähteet:https://www.ukkinstituutti.fi/tietoa_terveysliikunnasta/liikunnan_vaikutukset/liikunta_raskauden_aikana)
Oma treenaaminen alkuraskaudessa:
Olen jo muutamaan otteeseen maininnut, että myös itselle on kova totutteleminen siinä, että miten paljon on järkevä treenata ja mitä ei enää kannata tehdä. Olen tottunut treenaamaan tosi paljon viikon aikana, ja kovia treenejä on myös ollut monta. Lisäksi rugbyn pelaamisen pois jättäminen oli tottakai iso juttu.
Raskauden alussa oli kuitenkin helpompi keventää tahtia, koska itselläni ainakin ilmeni paljon väsymystä ja etovaa oloa. Keho ihan suoraan ilmoitti mihin pystyn ja mihin en. En kuitenkaan antanut olon pitää itseäni ihan paikallaan, koska huomasin, että pelkkä lepääminen vaan pahensi oloa. Ulkoilu ja lenkkeily kohensivat alussa huomattavasti vointia. Välillä juoksin ja välillä kävelin ihan tuntuman mukaan. Juoksin oikeestaan joka viikko ihan raskauviikolle 15 asti. Sen jälkeen olen joutunut muuttamaan juoksulenkit pyöräilyyn, kävelyyn ja muuhun aerobiseen harjoitteluun, koska paineentunne tulee muuten heti alavatsaan.
Salitreeniä olen tehnyt 3-4 kertaa viikossa, varioiden liikkeitä itselle sopivaksi. Keskivartalotreenit jätin heti raskauden alussa pois, koska itselläni oli jo raskauden alussa niin kovat kipukrampit, johtuen keskivartalon tiukkuudesta. Keskivartalo on mukana treeneissä enemmän staattisella lihastyöllä, mutta kaikki rutistavat liikkeet olen halunnut jättää kokonaan pois.
Liikkuvuutta olen tehnyt kokoajan. Olen kärsinyt aiemmin välilevynpullistumasta ja tyrästä, ja huomaan heti jos etureidet, lonkat, pakarat ja takareidet ovat kireät, paine alaselkään kasvaa. Haluan loppuun asti pitää liikkuvuuden hyvänä, jotta sekä selän- ja niska-hartiaseudun kivut olisivat poissa.
Toisen kolmanneksen alussa salitreeneissä pinnistys vikoissa toistoissa aiheutti ihmeellistä päänsärkyä ja jomotusta otsaan ja jouduin keskeyttämään joka kerta sarjat ja tiputtamaan painoja. Tästä vaivasta olen nyt onneksi päässyt eroon, mutta heti kun huomaan, että joku liike aiheuttaa päänsärkyä niin jätän sen väliin.
Muuten toisen kolmanneksen käynnistyessä on pystynyt treenata paljon paremmalla intensiteetillä. Enää ei ole mitään huonon olon tuntemuksia, pelkästään jatkuva hienvirtaus ja toki sitä hengästyy enemmän kuin normaalisti.
Haluan kuitenkin muistuttaa, että omaa treenaamista ei kannata verrata muiden treenaamiseen vaan yksilöllisesti kuuntele kehoa ja liiku sen mukaan. Myöskään sohvan pohjalle ei kannata jäädä siinä pelossa, että sikiölle voisi jotain sattua tai haluaa “antaa itselleen luvan” vähän ottaa liiankin rennosti. Liikkumisella on niin paljon positiivisia vaikutuksia niin raskauteen kun siihen omaan olotilaan, joten kannattaa pyrkiä pitämään siitä kiinni, niin hyvin kuin oma olotila sallii!